Lauantaipaivan riemua!

Eden rakastaa aidin vihreata kaulaketjua..se sopii mainiosti suuhun; sita on hauska pureskella ja hypistella sormissa.



Aaah...hirviooooo hyokkaa kimppuun, kuin sika limppuun!



Hauskaa on!

Vieraileva tahti

Ooh, olen siis ENSIMMAINEN vieraileva tahti tassa blokissa, mika kunnia! Mina, JJK alias ukki siis.

Esittelyt jaakoot. Kaikkihan minut ja takana olevan tyylikkaan naisen tuntevat. Eiko? No siina tapauksessa .. ei sentaan, se ottaisi liikaa aikaa, silla tama on ENSIMMAINEN vierailuni, ja koska olen tahti, minun taytyy antaa itsestani hieno vaikutelma, ja se ei aina ole helppoa, silla on suuri vaara epaonnistua, kun on ENSIMMAISTA kertaa nain vaativalla paikalla, vaikka toisaalta onko mikaan bloki niin vaativa paikka, onhan esimerkiksi Suomen eduskunnassa esiintyminen viela ja sata kertaa vaativampaa, ainakin ENSIMMAISEN kerran, silti aliarvioimatta tata Family Somervillen blokia, joka ohimennen sanoen on toteutettu todella taitavasti ja asianmukaisella antaumuksella, ja kaiken lisaksi on kysymyksessa heidan pikku esikoisensa ensiaskeleiden, niita muuten ohimennen odotetaan jo, vaikka aika ei olekaan, esittely, ja siihen taytyy panostaa kaikki alyn- ja sielunvoimat, eiko totta, vai onko mitaan niin kaunista ja jaljittelematonta kuin on oman vauva ja sen, tai hanen, vaiheittensa yloskirjaaminen, onhan vauva annettu heille lahjaksi, todella, lahjaksi, ja vielapa ENSIMMAISTA kertaa! Esiintyvana tahtena haluan taman tuoda tassa julki, vauva on lahja, mita muuta se voisi olla kuin lahja, saatu ilmaiseksi Joltakin, kaukaa, tuollainen pieni olento, josta jo Luther sanoi aikanaan, etta jos haluaa nahda enkelin, tulee katsoa pienta vauvaa, joka ei ole tehnyt mitaan pahaa, eika koskaan aiokaan tehda, sellainen minustakin vauva on, enkeli.

Vauva on siis lahja, lahja korkeammalta olennolta, sellaiselta, jolla on kyky ja halua luoda jotakin niin erikoisen kaunista ja vastustamatonta ja suloista kin on Eden-vauva, jonka lahella vieraileva tahtikin jo ENSIMMAISELLA kerralla riisuttiin aseettomaksi, jota ei ole tapahtunut sitten kun viimeksi ihastuessani takana nakyvaan naiseen, ja nyt siis tama on ENSIMMAINEN kerta sen jalkeen, tunne oli molemmissa tapauksissa sama mita voi kuvailla vain yhdella ainoalla sanalla, mita rakas kotimaan kielemmme tuntee, mutta jota kaytetaan tuhlaavasti paikassa jos toisessakin tarkoittamatta mitaan, rakkaus. Minusta tuntuu, ehka sinustakin tuntuu, tama bloki on olemassa rakkaudesta lapseen, aivan, vai voisiko se olla minkaan muun tahden, vanhemmat ovat kokeneeet ENSIMMAISEN kerran luomisen ihmeen, ja ajatelkaa, alussa he eivat edes tunteneet toisiaan, mika sinansa ei ole merkillista, onhan ihmisia yli 6000 miljoonaa, joten olisi voinut hyvin kayda etteivat he olisi koskaan tavanneetkaaan, mutta kohtalo jarjesti asiat ja he tapasivat, tutustuivat, ihastuivat, rakastuivat, ja nyt heita on ENSIMMAISTA kertaa kolme. Eiko se olekin jannittavaa, mullistavaa, kauaskantoista ja niin kaunista.

Hups, vierailevan tahden piti kirjoitta lyhyesti, ytimekkaasti, nasevasti, silla vain tiukka ja lyhytvirkkeinen teksti, kirjoittaminen on vaikuttavaa, se muistetaan, eritoten vierailevan tahden ENSIMMAISELLA kerralla ei sovi langeta pitkiin virkkeisiin, polveilevaan ajatuksenjuoksuun yrittaen selittaa kaikki mita tietaa, sehan vain pitkastyttaa, vasyttaa lukijan, ja kukapa sellaista jaksaa lukea. On siis aika lopettaa. Oli hienoa saada ENSIMMAISTA kertaa vierailla tassa blokissa, ja jos tama jaa viimeiseksi, hymyillaan kun tavataan. The end.

Ihmeellisia arkipaivan hetkia

On ihanaa nauttia tavallisen arjen huippuhetkista kuten rakkaan lapsen nukahtaminen syliin. Eden meni tavalliseen tapaan iltaseitseman aikaan Nukku-Matin hoyhensaarille, mutta jostakin syysta herasi sydanta sarkevaan itkuun; kenties mahanpuruja silla royhtaisy unohtui iltatouhuissa. Oli mukavaa nukuttaa hanet syliini, mita ei usein tapahdu...Eden nukahtaa ja nukkuu hyvin omassa sangyssaan (kunhan tutti ja elefanttipeitto on lahella).

Edenista on kehittynyt loistava napraaja; han mielellaan istuessaan napertelee sormillaan kaikenlaisia tavaroita; esimerkiksi aidin kaulakorua, papereita, puhelimia/kannykoita, television kaukosaatimia ym.ym..listaa voi jatkaa loputtomiin. Ukki tuumasikin etta hanesta tulee tekniikan insinoori; aiti ja mummi veikkaavat jonkin sortin taiteilijaa...missa kadentaidoista on hyotya.

Eden ei viihdy lattialla mahallaan, vaan turhautuu punneruksista ja liikkeelle paasemattomyydestaan..han osaa kylla kaantya ympyraa mahallaan haluamaansa suuntaan ja hinata itseaan taaksepain. Eden haluaa olla jaloillaan; pomppia tai muuten vaan seista kasista tukien tai sitten istua leikkien. Han nostaa hienosti katensa ylos syliin halutessaan; samoin ottaa sormilla kiinni ja punnertaa itsensa ylos makuuasennosta.

Lempilelu on varmastikin vihreankeltainen kala; sen pyrstossa on hieno jousimekanismi; sita vedettaessa se kelautuu takaisin jojomaisesti. Kalaa jaksetaan tutkia ja hypistella mielin maarin. (Allaolevassa kuvassa on myos kala mukana!).

Uusi syottotuoli

Mitenkohan tasta paasisi helpoimmin pois...?


Viime viikolla kavimme vanhan kunnon IKEAssa; halusimme ostaa puisen syottotuolin. Muovisia tuoleja loytyy lastentarvikeliikkeista ihan riittamiin, mutta aitoja, puusta tehtyja harvemmin. Niinpa IKEAn tuoli taytyy kelpuuttaa ja maalata valkoisella maalilla. Aidin kanssa yhdessa koottiin tuoli; aiti ruuvasi ruuveja silla aikaa kun Eden otti asiakseen syoda teko-ohjeet...Onneksi ei ollut kovin monimutkainen koottava!
Eden riemastui kovin uudesta tuolistaan ja mieltyi heti leikkimaan ja nayttamaan uusia temppuja seka poseeraamaan. Ainoa huoli on siina etta siihen sisaltyy vain yksi "turvakoysi"; jos Eden innostuu rimpuilemaan ja aidin tai isan silma valttaa niin kurja onnettomuus saattaa syntya..No, taytyy olla erittain huolellinen ja antaa hanen istua vain ruoka-ajoilla kuten asiaan kuuluu muutenkin.

Ruokailu on alkanut sujua hienosti uudessa syottotuolissa, silla nyt Edenilla ei ole muuta puuhattavaa samalla aikaa kun lusikoidaan vellit napaan. Lusikointi sujuu sutjakammin, kun voi pitaa kiinni ruoka-astiasta itse omilla sormilla. Eden jaksaa usein syoda suurinpiirtein puolet annoksesta karsivallisesti; sen jalkeen han pitaa kiinni astiasta ja loppujen lopuksi saa palkinnoksi "nuolla" lusikan tyytyvaisena. Mieluisin ruokalaji on talla hetkella porkkanamuhennos. Paaryna tai omenavelli menettelee, mutta parsakaalimuhennos oli jo haasteelllista lusikoitavaa. Tosin sekin menettelee, jos on naminami-porkkanoita lisatty joukkoon! Alkuajan riisivelli on jatetty pois, silla se kovetti Edenin vatsaa hiukan. Onneksi luumu auttaa vatsavaivoihin...

Konsertissa

Kavin eilen kuuntelemassa Korn nimista soitinyhtyetta Brisbanen joen varrella sijaitsevassa ulkoilmateatterissa. Reeta ja Eden jaivat kotiin, koska musiikki ei ollut heidan makuun :) Konsertti oli reipas ja muusikot taitavia. Lipun hinnalla sai kuulla myos kolme muuta yhtyetta mika oli hauska yllatys. Lava sijaitsi upealla paikalla joen taitteessa Brisbanen vanhimman puiston reunassa. Oli kiva olla kerrankin ulkoilmakonsertissa, ei tullut liian kuuma eika kuulokaan lahtenyt. Yleisoa oli minun lisaksi kymmenisen tuhatta joten ei tarvinnut yksin seista nolona eturivissa.

Mummin ja Ukin hoidossa

Ukin silmalasit ovat aika cool!














Hanna, Kai, Sami, Reeta, Molla ja Serina; takana Ulla-Mummi ja Eden kylvyssa



Reetan vanhemmat saivat loistotilaisuuden menna talonvahdeiksi Glass House Mountainsiin; noin 45min ajomatkan paasta Brisbanesta pohjoiseen. Viime lauantaina menimme porukalle heille kylailemaan; Eden paasi isovanhempien hoitoon samalla kun muut menivat vuoria kiipeilemaan!



No jaa...onhan tama vesi hieman kylmaa!!! Ja muutenkin vasyttaa...

Sainpas kiinni-enka irti paasta!

Edenilla on puhjennut kasvamaan kaksi pienta ja sievaa hammasta jo muutamaa viikkoa sitten. Nyt on erittain mukavaa pureskella kaikkea mita edesta sattuu loytamaan; jos ei mitaan leikkikalua tai vastaavaa esinetta ole, niin aidin leuka tai nenanpaa on tosi mieleinen..siita otetaan kaksin kasin kiinni ja puraistaan kuin hampurilaista! Onneksi ei ole tullut viela pureman jalkia..ainakaan viela...
Uusin temppu kylvetyksen aikana on kumiankan hoykyttaminen ja retuuttaminen. Eden paasee kaksi kertaa paivassa kylpyyn, mika on talla hetkella keittion pesuallas (oikean kylpyamme on remontin keskella). Siina samalla aidilla on oivaa aikaa tiskata tiskit, valmistaa vihannes tai hedelmamossot kiinteata ruokaa varten tai ihan vaan herkutella juomalla aamu tai iltatee. Eden tykkaisi myos tiskata; ei tosin astioita vaan itsensa...joskus loytyy punaisia jalkia mahan seutuvilta kun on harja paassyt eksymaan hanen kateensa.

Ystavia kylassa

Maanantaina meille tuli yllatysvierailulle Brittenin perhe Rockhamptonista (noin 8 tunnin ajomatka Brisbanesta pohjoiseen); he olivat viettamassa paasiaista nailla nurkilla. Eden innostui hulvattomasti lasten seurasta; 6-vuotias Sarah ja 2-vuotias Liam tykkasivat myos peuhata vauvan kanssa...tosin leikki oli vahan liian rajua pienelle; mutta oli mukava seurata vieresta kuitenkin. Eden hauskuutti heita leikkimalla "hirviota"..kiskomalla hiuksista ja puremalla leuasta seka tietysti tarjosi kiljuntaa kova-aanisesti.






Sarah, Eden ja Karina







Kyllapa tama on hurjan kivaa!!!

Iloista paasiaista!

Taas on paasiaisen aika; taalla Australiassa viestii paasiaisesta lahinna valtavien suklaamunien markkinointi jo useiden viikkojen ajan ennen paasiaista. Juhlapyhien aikaan monet perheet matkustavat pois keskustasta rannikoille viettamaan pidennettya viikonloppua. Me saimme kokea myos liikenneruuhkia pitkana perjantaina, jolloin lahdimme matkustamaan pohjoisrannikolle tapaamaan isovanhempia. tavallisesti noin 45min. matka venyi 1.5 tunniksi. Onneksi sina aikana Eden sai syotya porkkanamossonsa seka juotua maitonsa ja vielapa torkahtaakin siina sivussa. Reeta ja Eden jai viettamaan leppoisaa paivaa Glass House Mountainsille isovanhempien luokse kun lahdimme Kain ja Hannan kanssa rannalle. Vuokrasimme surffilaudat, joilla rapelsimme tunnin verran. Oli mukava huomata, etta taidot olivat pysyneet ennallaan. Osasin viela kantaa lautaa uskottavalla tavalla seka uida sen peraan kun se katosi jalkojeni alta :)

Eilen, lauantaina, otimme aamupaivan rennosti kun Reeta on ollut hieman flunssainen. Iltapaivalla lahdimme jalleen kohti Glass House Mountainsin aluetta - talla kertaa tarkoituksena valloittaa yksi monista vuoriryhmaan kuuluvista vuorista. Kun oli jo iltapaiva, paatimme kiiveta yksi pienimmista vuorista, 250m korkea Mt Ngungun. Nousu oli mukavan leppoisa matkan varrella saniaismetsaa ja mielenkiintoinen luola. Huipulla odotti mahtava nakoala joka ilman suuntaan, ymparilla toinen toistaan upeampia vuoria ja kauempana etelassa Brisbanen edustan hiekkasaaret jseka pohjoisessa rannikkokaupungit. Huipulla paasi myos aivan kymmenia metreja korkean kallioseinaman viereen. Oli mukava seurata lintuja jotka lentelivat rauhallisesti alhaalla olevien puiden latvojen ylapuolella.

Tanaan ystavamme Kai ja Hanna lahtivat takaisin Thaimaaseen. Oli hauska tutustua heihin paremmin. Toivottavasti nahdaan heita taalla viela toistekin :)

Pomppuvideo

Alla olevasta osoitteesta voi katsoa videon Edenista uudessa pomppukeinussaan :)

http://web.mac.com/sami.somerville/iWeb/Site/Blog/Blog.html

Uusi pomppuriippukeinu

Edenin poikaystava (1-vuotias Alexander) lahjoitti ystavallisesti hanen kayttoonsa huippuhauskan pomppukeinun, jossa voi harjoitella hyppimista ja jaloilla olemista. Se muistuttaa kuvien perusteella lahinna benjihyppaajien varustusta; onneksi ei tarvitse hypata korkealta vaan voi turvallisesti pomppia. Ekalla kertaa Eden vahan aristeli ja ihmetteli mihinka se aiti taas hanta retuuttaa...iloa ja riemua siita syntyi seka onnellista kikatusta ja kiljuntaa!







Tiistaina oli laakaripaiva; Eden sai jalleen kerran kaksi pistosta reisiinsa...seuraava kerta onkin vasta kuuden kuukauden kuluttua eli vuoden ikaisena. Toinen pistos kirveli hieman ja se vahan itketti, toista piikkia ei ehditty huomata juurikaan. Laakariseta pelotti hiukan; punnittaessa tuli hatapissat vaakaan. Mutta sairaanhoitajatati oli oikein mukava, jutteli kovin ja kehui Edenia niin suloiseksi, samoin hanen vaatetustaan (pienessa vaaleanvihreassa neuletakissaan). Eden painoi 7.1kg, paanymparys 42.5cm ja pituuden laakari kehoitti mittaamaan kotona (lieko kiireinen paiva, kun ei ehtinyt mittaamaan).

Yon aikana nousi jalleen kuume niinkuin viimekin kerralla; herasin yolla nyyhkyttavaan aaneen vaikka Eden olikin unessa. Vaniljan seka kirsikan makuinen eliksiiri (panadol, lasten sarkylaake) helpotti olotilaa puolen tunnin sisalla. Molemmissa reisissa oli muhkeanmuotoiset ja punaiset patit. Samoin vasen silma nayttaa olevan tulehtunut; sita hoidetaan kotikonstein; rintamaidolla puhdistetaan joka syoton yhteydessa. Kurjaa kun nallenpoika sairastaa...hanta vain hellikaamme!!!

Tasan 6kk!

Eden taytti tanaan tasan 6 kk; sen kunniaksi han yritti kavella kasista pitaen kiinni..tosin se oli enemmankin pomppimista, askeleet ovat viela hakusessa (hienosti balettitanssijan jalka-asento loytyy kylla!). Juhlapaivan kunniaksi paastiin iskan, Kain ja Hannan mukaan ostoksille paikalliseen ruokakauppaan..yleensa ollaan vain aidin mukana; hauskaa oli!
Illalla paastiin jalleen kylpemaan tiskialtaaseen, kun aiti teki samanaikaan luumumossoa. Kylvyssa on mukava leikkia kaikenlaisilla astioilla ja tavaroilla (mita nyt aiti sattuu loytamaan silla siunatulla hetkella). Tanaan sai kyytia Muumi-juomamuki; silla oli hauska rummuttaa ja siita aiheutuva kova aani vain yllytti entisestaan! Kenties hanesta tulee rumpali...(siitakos iska riemastuisi!) Luumupuuro taisi maistua kirjaimellisesti puurolta...ei jaksettu syoda annosta loppuun. Valitettavasti luumu on niin tehokas vatsan pehmittaja..taytyypa kokeilla luumua vaikkapa paarynan tai omenan lisukkeena huomisiltana!



Ensitapaaminen Joki-nimisen koiran kanssa pari viikkoa sitten

Ystavia kylassa

Saimme torstaina ystavia kylaan Thaimaasta. Kai Lempinen ja Hanna Perho, jotka opiskelevat Thaimaassa, tulivat kaymaan taalla kymmeneksi paivaksi. Mukava nahda vanhoja tuttuja pitkasta aikaa. Tarkoitus oli menna heti perjantaina rannalle, ja menimmekin mutta uitua ei tullut. Lampotila tippui loppuviikosta 10 astetta, 32 asteesta 22. Nailla leveyksilla on aika harvinaista, etta saa vaihtelisi viikon aikana niin paljon. Saa onneksi parani viikonlopuksi taas ja tanaan on lampotila palannut siedettaviin lukemiin. Otimme aamupaivan rennosti. Iltapaiva meni mukavasti South Bankin hiekkarannalla keskustassa. Tavattiin siella myos Camilla ja hanen poikaystavansa Gavin.


Alla Eden syo luumumuhennosta, NAMMMMM. Ruokaa on joka paikassa yleensa, jopa varpaiden valissa. Han usein pistaa jalan suuhun annosten valissa. Oliskohan ruoka liian suolatonta?

Valmista tuli!

Kahdeksan viikkoa, yksi peukalon kynsi seka kolme kiloa sitten aloitimme talomme laajennuksen, ja eilen paasimme muuttamaan uuteen huoneeseen. Juhlava tunne! Huoneessa on mukava tunnelma kun saa nukkua puiden keskella. Yolla herasin pari kertaa kun Opossumi juoksenteli katolla. Aamun tullessa, linnut mukavasti lauloivat ikkunan vieressa olevissa puissa. Aurinko heratti Reetan aamukuudelta mukavasti; ei ole viela verhoja ikkunoissa!

1v

Tanaan tulee kuluneeksi tasan vuosi kun palasimme takaisin valkonaamaisina Lontoosta tanne Brisbaneen (ylhaalla ensimmainen kuva lentokentalta). Kovin vaiherikas vuosi on jalleen ollut. Suurin tapahtuma on tietenkin ollut Edenin syntyma. Han on tuonnut paljon iloa ja onnea elamaamme. Kovin ollaan myos paiskittu toita taman remontin suhteen. Loppu alkaa jo nakya lahitulevaisuudessa. Olisin odottanut, etta talo olisi ollut jo tahan mennessa valmis mutta toisaalta en ole pystynyt keskittymaan pelkastaan remonttiin toiden takia. Toiden suhteen on ollut mukava yllatys, etta Lontooseen etatoiden tekeminen onnistuikin nainkin hyvin. On ollut mahtavan rentoa paattaa itse millon tyot tehdaan ja millon leikitaan.

Lontooseen ei todellakaan ole ollut ikava, vain ystavia jaimme kaipaamaan. Kaikin puolin elaman laatu on noussut tanne tulon jalkeen.

Kengurupussissa!

Ollaan vietetty tavallista maanantaita hiljaisemman elaman merkeissa; nimittain olemme niin tottuneita siihen onnelliseen asemaan, etta meilla on vahan valia paljon vieraita ja varsinkin nyt kun isovanhemmatkin ovat asuneet meilla. On ollut mukavaa olla vain kotona ja tehda arkiasioita. Mummia ja ukkia on kylla ikava; varsinkin pyykinpesussa, ruuanlaitossa, remonttihommissa seka Edenin hoidossa...Sami on tehnyt hiki hatussa toita lisasiiven viimeistelyssa. Pyykinpesu on aika lailla raskasta pienen(siis ison oikeastaan) "kengurupussin" kanssa. Ja hyvaan kotiruokaan tottuneina tanaan oli menussa pelkastaan uuniranskalaisia ja salaattia (helppoa ja nopeaa).


Taalta nakee paljon paremmin!!!

Juhlat rannikolla

Tanaan juhlimme Samin siskon Camillan 20-vuotis syntymapaivia. Kokoonnuimme perheen kesken rannikolle mukavaan puistoon aivan rannan tuntumaan, jossa meilla oli juhlava ateria upeissa maisemissa. Puistossa oli myos samaan aikaan kahdet muutkin synttarit, joten julhan tuntua oli ilmassa. Ulla ja Reeta olivat valmistaneet upean suklaakakun joka ei pitkaan poytaa koristanut.

Veimme samalla reissulla Jorman ja Ullan Brisbanen ja Pohjoisrannikon valissa sijaitsevaan Glass House Mountains:iin, jossa he viettavat kuukauden talonvahteina luonnon kauniiden vuorien juurella. Ystavamme Kaisa ja Markus tarjosivat mahdollisuuden vahtia kuukauden heidan taloaan, joka oli Jormalle ja Ullalle hyva mahdollisuus nahda tata aluetta muustakin nakokulmasta. Tasta tulee heille mukava seikkailu vuosi.