Hullunmyllyn pyoritysta

Elama on kylla ollut aikamoisen kiireista viimeiset 4 viikkoa. Muutto pakkauksineen ja purkamisineen, uuteen asuntoon ja paikkaan totutteluun, uuden tyopaikan loytaminen ja aloittaminen on vienyt paljon energiaa mutta positiivisella tasolla. On oikein mukavaa asua tassa talossa (vaikka takapiha onkin edelleen kaaosta), tutustua uusiin naapureihin ja paikallisiin kauppoihin seka varsinkin aloittaa uusi tyo. Sain toita (Reeta siis) ihmeellisesti paikallisesta laakariasemasta sairaanhoitajana. Ihmeellista sen suhteen etta satuin soittamaan sinne ystavamme kehoituksesta ja heilla sattuikin olemaan tarvetta hoitajalle. Haastattelua panikoin, silla enhan ollut hakenut toita neljaan vuoteen..mutta sekin osottautui lahinna orientaatioksi eika normaaliksi haastatteluksi...huhhelpotus!!
Teen toita kaksi paivaa viikossa; tyomatka kay vaivattomasti pyoralla; otan verikokeita, annan rokotteita, hoidan haavoja..juttelen ihmisille mukavia..eli helppoa!! Sami hoitelee lapsia minun ollessa toissa; ja sanoo nauttivan siita kun saa olla lasten kanssa "yksinaan"; he kuulemma kayttaytyvat paljon paremmin verrattuna minun lasnaolooni...mitakohan siita nyt pitaisi ajatella...?! Hyva jos joskus kayttaytyvat hyvin...hehehee.

Lapsille kuuluu hyvaa; hyvin ovat sopeutuneet uuteen taloon..nyt on ainakin tilaa juosta ja piiloutua piilopaikkoihin. Lapsista kylla huomaa hyvin miten he aistivat ja heijastavat vanhempien hyvinvointia.





Daniel oppi portaissa kulkemisen alta aikayksikon; tosin heti ensimmaisena paivana putosi portaista ja loi otsansa tosi pahasti..mutta eipahan ole sen jalkeen kertaakaan pudonnut portaista (kopkop..).Ja alastulon han hoitaa menemalla takaperin.
Daniel on pian 18kk:n ikainen. Han rakastaa antaa pusuja ja halauksia. Daniel on kovapoika touhottamaan; mutta on edelleen rauhallinen liikkeissaan..ei ryntaa suuna paana asioihin joista han ei ole varma. Han on oppinut suun mutrustamisen ja jonkinasteisen mokottamisenkin mielipahan sattuessa.. ja ei suostu tulemaan silloin syliin pyydettaessa..taytyy pyytaa muutaman kerran ennenkuin antaa periksi ja tulee lohduttautumaan syliin. Han tulee aitiinsa..olin kova "mokottaja" nuoruudessani..mutta en enaa!! :))


Viikonloppua olemme viettaneet rennosti. Samin isovanhemmat tulivat lounaalle tanaan. Oli mukava viettaa hetki aikaa heidan kanssa. Eden vielakin vierastaa heita. Johtuu todennakoisesti siita kun eivat puhu samaa kielta (viela).


Iltapaiva vietettiin lahipuistossa, jossa lapset viihtyvat mainiosti.


Ei ole muuta kuin hyvaa sanottavaa alueen asukkaista. Namakin lapset - Mia ja Harrison - tulivat kysymaan etta saadaanko me leikkia teidan lasten kanssa. Ottivat Edenin ja Danielin leikkeihinsa mukaan vaikka olivatkin jonkin verran vanhempia.




Asuinaluettamme ymparoi golfkentta, jossa paikalliset kengurutkin viihtyvat. Niita nakyy usein kentan laidalla. Nama kaksi olivat melkein golfklubin pihalla. Ovat oikeastaan puolikesyja. Maalla ei paasisi nain lahelle kenguruja ikina.