Mummin Muistolle

Viimeinen viikko on ollut meidan perheelle aika raskas ja surullinen. Rakas mummini nukkui pois viime perjantai-iltana saatuaan viikko sitten aivohalvauksen jonka ansiosta han ei pystynyt enaa syomaan eika juomaan. Tama on tavallaan ollut jo monta vuotta odotettavissa kun han oli jo lahes 93-vuotias. On kuitenkin surullista hyvastella mummi joka oli meille laheinen ja rakas. Han viela tunnisti minut kun kavin hanta katsomassa viime keskiviikkona. Hanen viimeiset sanat minulle olivat "See you" eli "Nahdaan". (Halvauksen jalkeen han puhui vain Englantia vaikka Suomenkieli oli huomattavasti vahvempi kieli hanelle) Tunti sen jalkeen kun olin lahtenyt han meni tajuttomaksi ja oli siina tilassa kunnes nukkui pois.

Pidimme tanaan hanen hautajaiset. Selvisimme niista ihan hyvin vaikka olimme kovin surullisia. Paiva oli taydellinen, lammin aurinko paistoi ja oli ilmassa tietynlainen rauha - sateenkaarikin nakyi. Mummi paasi lepoon tosi kivaan paikkaan maen paalle ja luonnon keskelle.

Oli hauska kuulla muidenkin kertovan miten mummin elama oli vaikuttanut heihin positiivisesti. Mummi naki ihmisissa aina hyvan puolen ja osasi aina olla kiitollinen joka tilanteessa.













“Surun kyynelten lapi loistavat onnellisten paivien kultaiset muistot.“