lauantaina, huhtikuuta 11, 2009

Paivaretki Noosaan

Perjantaina lahdimme paivaretkelle Noosaan. Sattui juuri sopivan lammin ja aurinkoinen paiva sateisen paasiaissaaennusteen keskelle. Tapasimme grandadin ja nanan myos siella. Parkkipaikalla tapasimme myos yhden paikallisen Goannaliskon



Edenia kiinnosti se kovin vaikka vahan pelottikin. Oli selvasti tottunut ihmisiin kun ei lahtenyt karkuun



Kavelimme kansallispuiston lapi Tea Tree Bay:n rantaan. Noosan upeat maisemat aina yllattavat vaikka ollaan oltukin siella melko usein. Aivan mahtava paikka.



Inspiroiduin taas kuvaamaan upeissa maisemissa. Rantaa koristaa kivan sileat veden muokkaamat kivet.





Eden loysi kivan lampiman altaan missa oli kiva uida.



Daniel loysi kivan lampiman sylin missa han nautti pullon maisemia ihaillen.



Silläaikaa kun Eden ja Daniel jaivat Grandadin ja Nanan hoitoon rannalle, lahdimme kahdestaan tutkimaan seuraavia rantoja kun emme ole ennen tata pidemmalle paasseet. Rantaa pitkin kulki hauska hiekkapolku.



Niemen takana oli toinen ranta, jonna oli upeat nakoalat.





Rannoilla nakyy aika paljon kookospahkinoita. Ovat varman ajelehtineet tuhansia kilometreja trooppisilta saarilta kun niita ei taalla kasva... ainakaan nailla rannoilla.



Polun vieressa kasvoi paikoittain kivan nakoista Tea Tree metsaa



Polun paassa oli upea Hells Gate niminen luonnonmuodostuma. Monen metrin seinama ja alhaalla kuohuva vesi.



Paikka on saanut nimensa porttimaisen muotonsa takia.



Aurinko oli niin haikaiseva etta emme edes yrittaneet pitaa silmia auki.



Aurinko rupesi jo laskemaan kun palasimme lasten luokse. Kavimme viela pikaisella iltauinnilla. Vesi on viela mukavan lamminta vaikka muutamana paivana on ollut hadin tuskin 25 astetta enaa.

2 Comments:

Blogger Katariina said...

Ihania kuvia!! Ja voi kauhistus tuota liskoa! En ole viela noin isoa taalla nahnyt luonnossa. Niita pienia kyllakin. Tuo nayttaa niin isolta, etta jos ois tullut vastaan, oisin varmaan juossut karkuun :)

8:50 ap.  
Blogger Family Somerville said...

Hei Katariina, joo melko iso oli mutta aika harvoin naita liskoja nakee, parikertaa vuodessa ehka meidan tapauksessa. Olisimme olleet hieman varovaisempia jos oltais tormatty siihen ihan keskella luontoa mutta kun tama oli ihmisten keskella, oli selvasti tottunut ihmisiin.

7:43 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home