Jalleennakemisen riemua

Olipa upeeta saada taas perhe takaisin reissusta. Oli kuin olisin voittanut lotossa kun sain kertaheitolla kokonaisen perheen. Eden heti innoissaan selitti kaikkea mita oli kokenut ja nahnyt lomallaan. Reeta oli selvinnyt upeasti pitkasta lentomatkasta... han kylla vasahti heti kun paasi perille. Varmaan jannitys laukesi. Siina kun etsimme laukkuja han jo rupesi puhumaan sekavia :) Mielenkiintoinen havainto oli etta molemmat lapset tuntuivat pienemmilta kuin olin muistanut. Varmaan kun en ole montaa pienta ihmista nahnyt taman seitseman viikon aikana. Toisaalta myos, molemmat lapset ovat kehittyneet todella paljon. Eden puhuu niin paljon enemman kuin lahtiessa ja Daniel on paljon elavampi - seuraa ymparistoaan tarkkaavasti.

Reeta on paassyt aika hyvin jo rytmiin mutta lapset viela valvoo miten sattuu. Parina viime yona ollaan heratty ihan virkeina syomaan lounasta aamu yhdelta. Onneksi olen mennyt illalla ajoissa nukkumaan joten olen jaksanut valvoakin.

Kaytiin aamupaivalla tutussa puistossa. Eden on oppinut lomallaan polkemaan hyvin pyorallakin. Pitaa nyt ostaa kunnon pyora Edenille.