Lisää kuvia

Sunnuntaina Juhana otti meistä muutamia perhekuvia; tässä kuvassa ainakin isovanhemmat ovat tosi iloisia...Eden oli lievässä kuumeessa ja Daniel ihan valmis päiväunille.







Juhanan kameralla saa upeita otoksia; voisi vaikka aloittaa uuden ammatinkin..:)

Rakennuspaivakirja - Osa 8

Tanaan ollaan taas tehty kovin toita tyomaalla. Aamulla valettiin viimeiset tolpat ja sen jalkeen siirryttiin asentamaan varsinaista tukiseinaa. Katevan nopeasti saatiin paljon aikaiseksi kolmestaa.

Jalopuutolpat painoivat kuin synti - noin 50kg kappale



Tukiseinat ensin pistettiin kiinni naulapyssylla ja sen jalkeen jareilla ruuveilla kiinni


Tahan kulmaan tulee aikanaan altaan pumppukoneisto


Vasen puoli saatiin jo lahes valmiiksi. Huomenna koko tukiseina pitaisi olla valmis. Terastolpat pitaa viela katkoa oikeeseen korkoon.


Takapihan palmut ovat myos tuotu jo tyomaalle ja odottaa asennusta. Sunnuntaina tai maanantaina asennamme ne paikoilleen.

Loma koralliriutoilla

Terveisia paratiisista! Olen pitkaan halunut lahtea viettamaan haapaivaa koralliriutoille ja niinpa paasin tana vuonna… yksin :) Olihan se vahan outoa viettaa haapaivaa ilman rakasta vaimoani mutta upea reissu se silti oli. Lahdin Airlie Beachin pieneen rannikkokylaan pitkaksi viikonlopuksi. Airlie Beach on noin tuhannen kilometrin paassa Brisbanesta. Lento sinne kesti vain vahan yli tunnin. Olin siella viimeksi 19 vuotta sitten nuorena poikana perheen kanssa. Paikka oli muuttunut kovin niilta ajoilta vaikka olikin pysynyt melko pienena kylana. Asukasluku on vain 14,000 joista 4,000 on etela afrikkalaisia ja ehka saman verran turisteja tuntui olevan. Airlie Beachissa on vain yksi paakatu jonka ymparille kaikki kaupat, ravintolat ja hotellit lahinna sijoittuu. Pienen lankkarikylan tuntua. Pienesta koostaan huolimatta, kyla on yllattavan eloisa. Live bandeja loytyy jopa useampia joka ilta eri pubeista. Ymparoivat korkeat kukkulat melkein muistuttivat jollain tavalla kreikkaa. Alhaalla paakatu.



Syy miksi Airlie Beach on niin suosittu turistikohde on etta se on ikaan kuin portti Whitsundays saaristoryhmalle. Kymmenet eri risteilijat vievat ihmisia koralliriutoille paivittain. Luonto nailla seuduilla on haikaisevan kaunista. Silmaan pistaa heti veden vari – kaunis turkoosi joka oikein loistaa auringon paisteessa.

Kyla toimii myos satamana kymmenille, jos ei sadoille veneille. Osa on varsinaisessa venesatamassa, toiset valiaikaisesti parkissa lahdella. Vene olisi lahes pakollinen jos naila nurkilla asuisi.

Lauantaina otin vaan rennosti ja kiertelin kylaa. Aamulla oli rannan vieressa markkinat jossa myytiin kaikenlaista toinen toistaan tarpeettomampaa tavaraa. Kateen kylla tarttui pussillinen paikallisia kahvipapuja, joita paikalliset kehuivat kovin. Saa nahda minkalaiset kahvit niista saa :) Kavin myos katsastamassa keskustan laguunin. Ihan hienoa paikka.



Vuokrasin myos kanootin tunniksi ja lahdin melomaan Airlie Beachin edessa olevalle lahdelle. Todella rentouttavaa kun oli sopivan tyynta. Oli hauska ihailla hienoja purjeveneita. Kavin juttelemassa muutaman elakelaisen kanssa jotka olivat syomassa aamiaista veneensa kannella. Sanoivat purjehtivansa minne haluavat, ei mitaan suurempia suunnitelmia. Lahtevat seuraavaksi etelaan… tai pohjoiseen, eivat olleet viela paattaneen. Kuullostaa aika rennoilta elakepaivilta.



Airlie Beachin kyla nakyy tassa taustalla. Vesi oli upean tyynta.



Tein myos muutaman kilometrin kavelylenkin niemen toiselle puolelle. Purjeveneita oli joka puolella kymmenia



Tassa laituri josta pystyi vuokraamaan veneita, vesiskoottereita ja kanootteja

Sunnuntaina lahdin koko paivan risteilylle saaristoon. Paiva oli aivan upea. Ei ollut talvesta tietoakaan. Matkustimme pienella laivallamme noin 10 kilometrin paahan suosittuun sukelluskohtaan. Sukeltelin snorkkelilla yli tunnin ja paasin viela sen jalkeen kokeilemaan laitesukellusta puoleksi tunniksi. Se oli kylla ehdoton reissun kohokohta. Harmi kun ei ole kunnon kuvia nayttaa mutta se variloisto veden alla oli aivan mahtava. Varsinainen koralli nain lahella mannerta oli hienoa mutta hienompaakin olen nahnyt ulkoriutalla sillon vuosia sitten. Mutta kalata jotka elivat korallin ymparilla olivat aivan mahtavia. Kymmenia eri lajeja muutaman metrin sisalla ja toinen toistaan upeampia vareiltaan. Olivat myos yllattavan kesyja. Helposti paasi 30 sentin paahan. Kovin isoja kaloja ei kyseisella riutalla ollut – 60cm ehka pisimmat mutta nahtiin myos valas. Olin juuri sillon vedessa sukelluslaitteiden kanssa ilman kameraa kun iso valas ja sen poikanen nousi pintaan aivan laivamme vieressa. Mieleton naky livena



Laivan kannella oli kesainen fiilis.



Hienoja purjeveneita nakyi matkan varrella



Laitesukellusta oli kiva taas koittaa. Viimeksi sukellettiin Reetan kanssa Turkissa tasan 11 vuotta sitten haamatkallamme.



Nakyvyys vedessa ei ollut paras mahdollinen kun edellisen viikon sateet olivat samentaneet vetta vahan.



Ostin myos vedenalaisen kertakayttokameran. Sain napattua silla muutaman hassun kuvan :)


Tassa on ainoa kuva korallista joka onnistui jotenkin. Kuten nakyy, koralli oli vahan harmahtavaa - tosi paikoin kirkkaan sinistakin. Kalat toivat kivasti varia vedenalaiseen maailmaan. Tassa nakyy muutama hassu - ei oikein kuvasta todellista nakymaa.

Sukellusreissun jalkeen suuntasimme White Haven Beachille, joka on muutaman kilometrin pituinen valkoinen hiekkaranta keskella Whitsundays saaristoa. Hiekka oli hienointa mita olen nahnyt… ja kuulema se on mailman hienointa hiekkaa. Ainoastaan jossain Malesian rannalla hiekka on yhta hienoa. Vedessa oli mukava lillua. Matalassa vedessa vesi oli paikoittain lahes kuumaa. Aurinko oli selvasti voimakkaampi nailla leveyksilla.



Talla rannalla pelkastaan olisi voinnut olla koko paivan.



Loysin mielenkiintoista merilevaa. Tama muistuttaa japanilaista taidetta.



Vesikin oli mukavat 22 astetta joten siella pystyi aika hyvin uimaan. Kesalla kuulema lahentelee 30 astetta merivedenlampotila.



Tassa toinen mielenkiintoinen esine meresta.



Laivaan paastiin takaisin pienella kumiveneella kun matalaa hiekkarantaa riitti pitkaan. Vesi oli mahtavan turkoosia tasta nakokulmasta.

Rantareissumme jalkeen kiipesimme viela nakoalapaikalle, josta oli aivan mahtavat nakoalat.



Hiekkasarkat elaa vuoroveden mukaan. Nakyma vaihtuu jatkuvasti. Alhaalla matalikossa nakyi kymmenia rauskuja ja pari riuttahaikalaakin.



Kotimatkalla oli viela kakku ja kahvitarjoulu. Oli kiva ihailla auringonlaskua lampimassa ilta-auringossa.



Kotimatkalla oli viela kakku ja kahvitarjoulu. Oli kiva ihailla auringonlaskua lampimassa ilta-auringossa.

Hyvää Hääpäivää!!!

Tänään tulee kuluneeksi tasan 11 vuotta siitä kun menimme naimisiin; vuodet ne vaan vierivät nopeasti! Tämä kuva löytyi vanhempien olohuoneen hyllyltä. Hassua ja outoa juhlia hääpäivää perheen kesken, ilman aviopuolisoa, kun toinen on aivan toisella puolella maapalloa...Sami koralliriutoilla ja me täällä Lappeenrannassa...:(

Hyvää hääpäivää kuitenkin meille!

Sami lähetti ihanan ruusukimpun; hyvin olivat säilyneet lentomatkan...:)


Mummi ja Ukki halusivat ottaa kuvia heistä ja lastenlapsista; minustakin tuli muutama otos ihan vaivihkaa..lasten kuvia laitan myöhemmin kunhan editoidaan niitä vähän.

Eden on ollut vähän kuumeessa tänään; ilmeisesti hieman vilustui heidän uidessa eilen kylmässä vedessä, vaikka ilman lämpötila oli melkein hellelukemissa.

Halitaan!

Kävimme tiistaina lounaalla Kahvila Marjuskassa; tästä kahvilasta on tullut jo tuttu paikka. Siellä on tosi kaunis ja kuvauksellinen takahuone, josta avautuu näköala puutarhaan. Lounaan jälkeen kaikki lapset nukahtivat samaan aikaan ja me aikuiset saimme hengähdystauon sekä myös aikaa hieman shoppailla käsitaidekaupassa.

Onpa kivaa halia! Ainakin Edenin mielestä; hän on nimittäin aika kovakourainen ja muutaman kerran Ella pelästyi mokomaa tunteiden ilmaisua...Tässä kuvassa tunne taisi olla kuitenkin molemminpuoleinen. :)

Ella ja Alec.

Eden ja Ella ovat hauskoja kaveruksia; melkeinpä samankokoisia, mutta aika erinäköisiä kuitenkin. Persoonallisuudeltaan molemmat tulevat kenties omiin isiinsä; Eden on riehakas ja Ella rauhallinen; Eden on itsepäinen kun taas Ella tottelevainen; molemmat niin suloisia ja rakastettavia! :)

Tässä isosiskot pikkuveljet sylisään; taitavat molemmat pojat olla tottuneita käsittelyyn ja valmistautuvat henkisesti tulossa oleviin nukkeleikkeihin.

Onnellinen pariskunta Heidi ja Glen Linnakkeella, taustalla Lappeenrannan kaupunki.

Ulkoilemassa

Tiistaina menimme yhdessä huvipuistoon; ensiksi tietysti pomppulinnaan. Molemmat tyttöset rakastavat pomppimista ja siellä saikin pomppia sydämensä kyllyydestä. Eden alkoi kutsua Lennu-setää isiksi; on varmaankin jo tosi kova ikävä oikeata isäänsä...Isin veli olikin varmaan samannäköinen ja -oloinen. :) Ensimmäisenä yönä Eden valitsi Lennun nukuttamaan hänet äidin sijaan.

Huvipuistosta löytyi ns. "Energiapyörä"; hauska härveli. Eden, Ella ja Glen kokeilemassa laitetta.

Ales heräsi päiväuniltaan. Ulkona raittiissa ilmassa onkin mukavaa nukkua!

Tytöt "leppäkerttu"-laitteessa. Kyllä oli hauskaa!

Molemmat tytöt toisissa rattaissa ja pojat vierekkäin yhdistelmävaunuissa; jotka ovatkin kätevät mutta painavat myös. Nimittäin kävelimme ylös kuoppaista tai kivistä mäkeä ja yhdessä Heidin kanssa olimme ihan hengästyneitä.

Iloinen jälleennäkeminen

Tätä olemmekin odottaneet jo yli kaksi vuotta; nimittäin serkkutyttöjen; Edenin ja Ellan näkemistä. Tytöt ovat syntyneet ihan samana päivänä ja oli hauskaa nähdä kuinka he leikkivät keskenään ja muutenkin persoonallisuuden eroja. Ella, Lennu, Heidi ja Alec tulivat meitä katsomaan Lappeenrantaan maanantaina. Tytöillä on ihan samanlaiset Nannan ostamat farkkutakit.

Heidi ja Ella. Ellalla on ihanat pitkät hiukset.

Serkkupojat vatsallaan; pojilla on tasan kaksi kuukautta ikäeroa. Alec on melkein 4 kk, ja Danielilla tulee ikää jo melkein 6kk. Molemmilla pojilla ihanan isot posket... Oli mukavaa nähdä serkkupoikaa!

Tytöt syömässä suklaarusinoita ja juomassa kaakaota.

Samin ja Lennun Nina-serkku kävi tapaamassa pikaisesti ennen heidän lähtöään takaisin Belgiaan. Pikkutytöt olivat jo nukkumassa, kun taas pienillä pojilla on vähän yökyöpelin ominaisuuksia...