Mina olen pikkutytto siivooja...

Eden nauttii hirmuisesti puuhastella kaikennakoista mita aiti sattuu kulloinkin tekemaan. Tanaan paatettiin siivota takapihan parveke; otettiin vesiletku, harjoja seka pesuainetta. Harjoilla kuurattiin lattia seka aidat seka portaat; Eden jaksoi tata hommaa vaikka kuinka kauan, varsinkin vesiletkulla suihkuttaminen oli hauskaa vaikkakin lopputuloksena oli lapimarka, mutta iloinen tytto! Samoin kaikennakoiset ratit ja pesupyyhkeet kiinnostavat; niilla on mukava hangata kaikennakoisia tasoja kuten TV-tasoa, lattioita, tuoleja. Vaikka Eden tykkaakin kovin siivota, niin kylla sita sotkuakin tulee neidin perassa jatkuvasti. Tavaroita katsellaan ja jatetaan ne jalkeensa. Pieni touhukas leikki-ikainen elaa taysin tassa hetkessa ja on kirjaimellisesti impulsiivinen; tehdaan mita juolahtaa mieleen ja saman tien. Sanoja "kohta", "pian", "myohemmin" ei tunneta tai ymmarreta lainkaan!

Kissa-pehmolelu on varmaankin suosituin pehmoelaimista. Aidin kanssa ollaan opeteltu kissa-leikki; kissa nimittain nuuhkii ympari taloa ja sanoo MIAUMIAU, ja sitten antaa myos pusuja. Eden kuljettaa kissaa ympari huushollia ja matkii aannahdysta. Kissa saa muutenkin Edenin hyvalle tuulelle jos vahan jokin asia harmittaa. Kissa tykkaa myos vaania, menna piiloon ja kurkistaa piilostaan, mika naurattaa Edenia hurjasti.
Vauva-nukke on toinen suosikki leluista; vauvaa syotetaan tuttipullosta (tai vaikkapa Edenin pullosta tai ruualla jos sattuu olemaan) ja silloin Eden maiskuttaa suullaan aivan jos vauva ihan oikesti soisi! Vauvalle kerrotaan juttuja ja kanniskellaan ympari taloa. Oikein hellyyttavaa!
Ruokailusta puheenollen; Eden tykkaa itse syoda nykyaan. Enaa ei todellakaan mossot kelpaa vaan taytyy olla tuhdimpaa. Aiti onkin alkanut valmistaa erilaisia laatikoita ja papumossoja, porkkanaa raaasteena, maissia kokonaisina paloina eika enaa soseuta puuroja aivan hienoisiksi kuten ennen. Kananmuna tai parikin menee paivassa, jos ei muu ruoka kelpaa lounasaikaan. Vain valkuainen kelpaa; keltuainen saattaa menna mutta mielellaan paistettuna. Luojan kiitos etta on keksitty juustoa; "aamupala"-juustosuikaleet ovat herkkua...uusi makuelamys osottautui myonteiseksi.
Eden sai joululahjaksi uuden hienon kolmipyoran. Hanen jalkansa eivat viela ihan yleta polkimiin, mutta mielellaan istuu satulassa ja haluaa muiden hanta kuljetettavan. Sita jaksaisi vaikka KUUuinka kauan, kunhan vain ajeluttajat jaksavat!
Kommelluksia, kuten kaatumisia, sattuu paivittain. Joskus pienia, joskus suurempiakin. Viime viikolla sattui eraassa kaupassa Edenin karrya kuljettaessa ja kun ei eteensa nahnyt niin hassusti etta lensi karryineen paivineen kolme porrasta alaspain. Onni onnettomuudessa; ei sattunut aivotarahdysta, vaan selvittiin tennispallon kokoisella mustelmalla otsassa ja nenan haavalla. No, nyt tanaan tuo nenan haavauma, joka oli melkein parantunut, sattui aukeamaan jalleen jonkin sortin kaatumisen yhteydessa. Onneksi lasten haavat ja mustelmat, ihon uusiutuminen tapahtuu paljon nopeammin kun aikuisilla! :)