Eden on alkanut opettelemaan syomaan lusikalla seka syomaan pikkupurtavaa sormillaan. Aamuisin (ennen aamupesua) han saa usein lusikan kouraansa ja jaksaa yrittaa lusikoida jonkin aikaa. Puuron jalkeen Eden saa eteensa kourallisen maissihiutaleita, joita han mielellaan syo itse. Lounaalla Eden saa paloiteltuja kasviksia (kuten kurkkua ja paprikaa) seka Iltapaivalla vuorossa on paloiteltua hedelmia, joita han tykkaa syoda itse.

Edellisena perjantaina ostettiin Edenille potta; siihen kuuluu hieno istuinosa (jonka voi myohemmin laittaa oikean vessan paalle) seka tata pottaa voi kayttaa vaikkapa pikkutuolina. Kaupassa Eden istui mielellaan potassa, mutta kotiin tultuamme ei kiinnostanut patkaakaan; sen sijaan kannen avaaminen ja sulkeminen oli mukavampaa puuhaa. Tanaan sitten ensimmaisen kerran aamulla ruuan jalkeen istuttiin potassa lukemassa kirjaa, ja yllatys yllatys kakkahan se sinne tuli! (Tahanko se elama on mennyt etta kakasta innostutaan niin valtavasti...!) No, ei tassa mikaan kiire ole vaipattomuuteen, kunhan vaan nuorena aloitetaan niin vanhana taidetaan!

Edenin kavelytaitojen kehittyminen on hauskaa ajanviettoa nain vanhempien nakokulmasta. Pikkuhiljaa han onnistuu nousemaan jaloilleen itsekseen ja kavelee muutamia askeleita. Seistessa ilman tukea Eden kiljahtaa "katsokaa nyt mua kun osaan seista ilman tukia!" ja sen jalkeen ottaa muutaman askeleen. Kaveleminen yhdesta kadesta pitaen on jo lastenleikkia..pian jo juoksujalkaa mennaan!

TV taso

Saimme eilen talon viimeisen sivun maalattua valmiiksi. Helpotus on suuri kun saimme maalausurakan tehtya. Talon vasemmalla puolella on vain metri talon ja aidan valilla. Jouduimme vuokraamaa sita varten erikoistelineet, jotka mahtuivat kapeampaankin tyotilaan. Oikeilla valineilla homma hoitui onneksi ihan mukavasti.

Olen myos tassa maalauksen ohella vasaillyt meille TV tasoa, johon saamme kaiken tarpeellisen piiloon Edenin uteliailta sormilta. Alla pari kuva :)



TV taso on puinen jossa on keskella molempiin suuntiin liukuva tummennettu lasiovi.

Ystavia tapaamassa

Lauantaina kavimme kirkon jalkeen tapaamassa ystaviamme Silvoloita heidan uudessa kodissaan lahivuoristossa. Upealla paikalla saavat asua! Takaparvekkeelta nakyi pitkalle laaksoon ja talon puutarha oli upea. Saarasta ja Edenista on tulossa kovaa vauhtia hyvia kavereita kun Eden osaa entista paremmin leikia muiden lasten kanssa. Talla kertaa Edenista oli hauskaa ajaa Saaraa takaa ja roikkua hanen paidassaan kiinni. Jostain se ystavyys on aloitettava. :)

Grandad 54v

Talla viikolla oli Grandadin synttarit. Menimme keskiviikkoiltana Samin vanhemmille, jossa juhlimme Warrenin synttareita perheen kesken. Eden sai esitella kavelytaitojaan isovanhemmilleen. Hanesta oli myos mukava auttaa pakettien avaamisessa, kultanaru oli erityisen kiinnostava.

Maalauksen valiraportti

Saimme viime viikolla maalattua talon vasemman puolen. Se muutti talon ilmetta valtavasti kun vanha maali hilseili todella pahasti. Asensimme samalla aurinkosuojat makuuhuoneiden ikkunoihin joista on varmast apua tulevana kesana (on ennustettu todella kuumaa kesaa). Ne antavat myos elavyytta suhteellisen tylsalle julkisivulle.

Talla viikolla meidan piti siirtya maalaamaan talon toista puolta mutta sadetta on luvassa torstaihin saakka. Paatimme lykata maalaushommia ja sen sijaan rakennan pitkaan puuttuvan tv-tason. Eden on loytanyt meidan DVD soittimen jota on kiva kayda kurittamassa aina kun silma valttaa.

Tama kuva otettiin juuri ennen lahtoamme Lontooseen vuonna 2003. Jouduimme purkamaan vanhan aidan, jotta saimme maalaustelineet mahtumaan. Maalauksen jalkeen siis aidankin rakennusta tiedossa...

Ensiaskeleita

Eilen oli historiallinen paiva. Eden otti ensi askeleensa; nimittain olimme naaapurissa ihailemassa kissaa ja hanen peraansa Eden ryntasi, ensin seisomaan jaloilleen ja sitten otti muutaman askeleen. Kotiin paastyamme harjoittelimme uusia temppuja; kaveli tietysti isin luokse :) Han paasi muutaman kerran vahan yli metrin pituisia matkoja. Se oli jannittava hetki meille vanhemmille. Tanaan kavely ei ole kovin kiinnostanut mutta nyt han on saanut rohkeuden seisoa ilman tukea. Saa nahda onko kavely jo arkipaivaa kuukauden paasta kun juhlimme Edenin ensimmaista syntymapaivaa.

Tanaan olemme viettaneet rentoa paivaa kotona. Samin serkku Craig tuli perheensa kanssa aamiaiselle ja vietimme mukavan aamupaivan heidan kanssaan. Vilsketta riitti pikkuserkkujen Aaronin ja Chloen kanssa. Iltapaivalla pistaytyi naapurin tati iltapaivateella.




Taalla on menossa talla hetkella osavaltion vaalit. Piti kunnon kansalaisena kayda myos aanestamassa. Oli huvittavaa kun viela aanestyspaikkaan kavellessani, eri puolueiden edustajat jakoivat mainoksia sylintaydelta jotta saisivat kannytettya minut viime hetkella. Taitaa nykyinen hallitus jatkaa kun oppositiopuolueella on ollut poikkeuksellisen heikko kampania.

Tama paiva paattyi onnellisesti oksenteluun. Ilmeisesti soijamaito (sekoitettuna kukkakaaliperunavelliin) ei sopinut Edenin pienelle mahalle ja kaikki iltaruuat ja maidot tulivat pihalle. Vaatteita jouduimme vaihtamaan pariinkin otteeseen ja sohvamme sai uuden varisen paallysteen, nammmmm. Kaikenkaikkiaan han oksensi nelja kertaa ja loppujen lopuksi oli aivan vasynyt ja nukahti aidin syliin samantien. Voi tata ihanaa vanhemmuutta!

Eden on kuluneella viikolla saanut uuden ystavan. Tapasimme pari viikkoa sitten pari paivaa nuoremman Willow tyton ja hanen aitinsa Tamaran. Treffasimme keskustan puistossa, South Bankissa torstaiaamuna lounaan merkeissa. Tytot ovat samanpituisia ja melkein samankokoisiakin; juttelevat kovin molemmat itsekseen seka toisilleen. On mukava seurata heita kun ovat niin samanikaisia!

Maalaushommissa

Tiistaina saapuivat metallitelineet tilauksesta, joita kaytetaan talon maalamisessa. Talon miehet paattivat vihdoinkin ryhtya talon sivuseinien maalausurakkaan; ensin poistetaan vanha ja kulunut maali ja sen jalkeen maalataan uudella maalilla. Kiva etta saadaan taloa viimeisteltya vihdoinkin; onhan tassa kulunutkin yli 1.5 vuotta!





Talla viikolla ollaan seurattu erittain surullisia uutisia; nimittain paikallissankarimme "Crocodile Hunter" Steve Irwin kuoli maanantaina tappavaan keihasrauskun iskuun ollessaan sukeltamassa. Jollakin tapaa se on koskettanut meita erityisesti; jarkyttava kuolema ja tietysti erityisesti surettaa hanen perheensa puolesta. Koskaan ei tieda milloin loppu tulee; taytyisi osata nauttia jokaisesta paivasta ja hetkesta taysilla! Krokotiilimies oli todellakin inspiroiva ja elava esimerkki ihmisesta, joka rakastaa elamaa taysin rinnoin. Crocs Rule!

Hyvaa Isanpaivaa!

Isi, Eden, Ukki ja Grandad lokottelemassa nurmikolla




Eden teki tuttavuutta 14kk Marian kanssa; taisivat molemmat ihmetella toisiaan.


Nuku nuku lapsi pieni...


Tanaan vietimme Isanpaivaa; taitaa olla Suomessa vasta marraskuussa isanpaivan vietto virallisesti. Eden oli askarrellut Isalle, Ukille seka Granddadille hienot kortit; joissa oli hanen oma kadenjalki seka jalanjalki. Menimme yhdessa juhlistamaan koko porukalla Roma Street Parklandiin piknikille; oli aivan ihana ilma ja nurmikko raeruohomaisen vihreaa! Eden ei onnistunut tai oikeastaan pystynyt keskittymaan paivaunille ollenkaan; vaan nukahti sitten illan paatteksi viiden maissa aidin kantoreppuun.
Teimme viela pienen kavelylenkin puiston alueella; aivan upeata kasvillisuutta ja vesiputouksia.

Kirkkomatkalla

Tanaan menimme heti aamutuimaan Edenin kanssa lastenkirkkoon; tilaisuus alkoi 9.30; mika ei tietysti sinansa ole mitenkaan aikaista, mutta lapsiperheen arkeen se ainakin tuntuu silta. On aina monenlaista jarjesteltavaa; kaikkia mahdollisia tavaroita ruokineen taytyy varata mukaan kaiken varalta. Kirkossa tapasimme Ruandasta juuri Australiaan muuttaneen aidin tyttarensa ja 3-kk poikavauvan kanssa; pieni vauva oli mielettoman suloinen; aivan kuin nukkelapsi! Eden ei ehtinyt nukkumaan aamutorkkujaan, nukkui sitten Jumalanpalveluksessa sylissani vaikka olikin hurjan kova meteli. Hyvat on unenlahjat!



Lounaalle menimme Skandinaavilaiseen kahvilaan, joka sijaitsee kirkkoamme todella lahella. Saimme herkutella ruisleivalla, lihapiirakoilla, aidoilla lakkaviinereilla, korvapuusteilla seka suomalaisella kahvilla. Eden sai nakerreltavakseen aitoa pieni pyorea ruisnakkaria (ja tuhma isi antoi palan viineriakin, joka katosi alta aikayksikon). Kotiin viemisiksi saimme kassillisen lihapiirakoita ja suomalaista kahvia...jostakin syysta suomalainen kahvi on vain parempaa kuin taalta saatavana oleva paahdettu kahvi.

Kevatsateita

Talla viikolla alkoi kauan kaipaama vesisade..sita on nyt satanutkin muutaman paivan ja raikkaalta tuntuu! Jopa nurmikkokin on aivan lapimarka; toivon mukaan se siita elpyy (on ollut todella kuiva ja varittoman nakoinen koko talven ajan).



Eden tykkaa kovin nakerrella neljalla hampaallaan omenaa; varsinkin sen kuorta. Itse omenanpalat eivat ole enaa neidin herkkulistalla, vaan kokonainen omena on saatava! Appelsiinin kuortakin on kokeiltu..se vaan maistuu niin karvaalta!









Maanantaina menimme Edenin kanssa ystavani (tyotoverini) ns."baby showeriin" eli vauvantulon juhlistamistilaisuuteen; taalla on tapana pitaa pippalot ennen vauvan syntymaa ja tuoda paljon lahjoja silloin..mika onkin mukavaa lahjojen saannin kannalta tietysti. Paikalla oli paljon tyotovereita seka heidan lapsiaan. Eden konttaili pitkin lattiaa; varsinkin ruokapoytien alla, josta oli hauskaa loytaa kaikenmaailman muruset, kuten kakkua ja juustoa (sellaista siis mita emme ole viela hanelle tarjonnut)..toivottavasti ei liikaa kuitenkaan nielusta alas mennyt!

Edenista on tullut hirmu nappara palikkakarryn ajaja; han osaa hienosti kaantya ympari ja ampari haluamaansa suuntaan ja kaahailee talon etuosasta takaparvekkeelle saakka; kay moikkaamassa isia hanen tyohuoneessaan seka ukkia heidan makuuhuoneessaan. Seisominen ilman tukea (ainakin tieten tahtoen) pelottaa hurjasti, joskus saattaa kadet irrota kuten taputtaessa, mutta sitten siina kaadutaankin jo takaisin istualleen.

Perjantaina tapahtui kauan pelkaama asia; Eden nimittain tipahti vauvanrattaistaan! Olimme kavelylla ja juuri ylittamassa tieta, kun neitokainen paatti nousta seisaalleen vaunun kaiteisiin tukien..katseen valttaessa sadasosasekunneissa han olikin jo maassa itkemassa; paansa loi tietysti kovin asfalttiin. Onneksi mitaan vakavampaa ei tapahtunut; suuri punainen mustelma takaraivossa seka muutama ruhjevamma etulohkolla, naarmuja sormissa ja vasemmalla poskella. Selvittiin saikahtamisella!