Koiran tapaaminen

Kaikki mahdolliset tavarat ovat hurjan kiinnostavia; ompelukoneen lankakopasta loytyi mukavan kokoisia ja kosketettavia lankarullia, jotka tietysti paatyivat suuhun. Sitakin jaksettiin naplata ja kummastella kauankin aikaa.
Digitaalikamerasta on tullut tuttu vehje; kuvaa ottaessa ihmetellaan kovin; hymyillaan, jos hymyiletaan (muuten tulee hammastyneita ilmeita kuten tassa).



Sunnuntaina vierailimme eraan suomalais/australialaisnaisen luona, jolla oli valtavan iso koira, kolme kanaa seka kultakala. Eden purskahti nauruun koiran naaman nahdessaan ja oli valtavan innostunut katselemaan ja ihastelemaan hassutusta! (harmi vaan kamera unohtui kotiin ). Meilla muillakin oli tosi hauskaa katsella sivusta Edenin reaktioita ja naurua. Aiti ei kuitenkaan antanut koiran olla liian tuttavallinen; oli kuitenkin hieman likainen ja ehka kirppuinenkin. Kanoja oli mukava kummastella ja kalaa hauska seurata sen omassa kulhosaan. Eden osoitti selvasti olevansa elainystavallinen tai ainakin kiinnostunut ja pelkaamaton elainten kanssa.