Lattian hiontaa ja maalausta

Lisasiipemme valmistuu kovaa vauhtia. Levytimme parvekkeen katon maanantaina. Tiistai oli maalauspaiva. Saimme paivassa maalauutua makuuhuoneen seka parvekkeen katon. Kolmestaan tyot edistyivat viela nopeammin. Saimme Reetan avuksemme. Han on jo vanha ammattilainen kun on maalannut lahes koko talon ennen Edenin syntymaa. Hanella riittaa maalaamiseen karsivallisyys, mina mielummin "suunnittelen". Loppuviikko on kulunut lattioiden hiomiseen ja lakkaamiseen. Vanha parvekkeen lattiakin tuli kauniin elavaksi kun poistimme mustuneen pinnan.

Katon lisaaminen parvekkeelle on todellakin tehnyt siita osan talon sisatilaa. Taalla suositaan ilmaston takia niin sanottua inside-outside living eli raja sisa ja ulkotilan valilla haivytetaan. Takapihan puutarha on nyt tavallaan osa olohuonetta.

Paasemme vihdoin muuttamaan uuteen huoneeseen ensi viikon alussa. Vain listostusta ja muuta pienta enaa puuttuu. On helpotus kun loppu jo nakyy. Lihaksissa jo tuntee tehneensa toita. Meille tulee vieraita ensi viikolla, joten on mukava vaihteeksi lomaillakin :)

Suklaalakritsia!

Keskiviikkona hiottiin parvekkeen ja makuuhuoneen lattioita; joten talon naisvaki sai oivan tekosyyn lahtea ostoksille koko paivaksi, pakoon hiomakoneista johtuvaa korviariistavaa metelia. Aluksi menimme katselemaan matkalaukkuja ja vauvan tarvikkeita. Vauvantarvikeliikkeessa loytyi nurkkaus, joka oli tarkoitettu nimenomaan imettavaisille. Joten siella Eden sai klo 11.00 ruokailunsa; olihan se hiukan haasteellista kun oli niin paljon uutta katseltavaa ja erilaisia aania mihin on kotona totuttu. Siella oli myos vauvan vaaka, joten oli sopiva tilaisuus punnita pienokainen; Eden painaa nyt tasan 7kg!

Seuraavaksi suuntasimme matkamme IKEAan; piti ostaa verhotankoja seka puinen syottotuoli (niita kun on vaikea loytaa; ovat yleensa muovisia). Lounastimme IKEAn kahvilassa; lohta ja hoyrytettyja vihanneksia 7:lla dollarilla; ei ole hinnalla pilattu. Jalkiruuaksi herkuttelimme korvapuustilla seka kahvilla; hyvaa oli! Edenin normaalin rutiinin kuuluva parin tunnin nokoset keskipaivan aikaan lyhentyivat noin kolmen puolen tunnin nokosiin paivan kuluessa. Iloinen ja hyvantuulinen jaksoi kuitenkin olla koko paivan!







Pistaydyimme matkan varrella myos eraan suklaatehtaan myymalassa; suklaalakritsia ei voitu vastustaa; ostimme 4kg laatikon...kylla sita kotona naureskeltiin kuulemma talon ukot eivat olleet niin paljoa namusia nahnyt kerralla miesaikoihin! No...tavoitteena on syoda sita pikkuhiljaa ja vieda tuliaisia jokaiselle tuttavalle...varokaa siis tutut ja sukulaiset, suklaalakritsia tarjolla olan takaa!

Koiran tapaaminen

Kaikki mahdolliset tavarat ovat hurjan kiinnostavia; ompelukoneen lankakopasta loytyi mukavan kokoisia ja kosketettavia lankarullia, jotka tietysti paatyivat suuhun. Sitakin jaksettiin naplata ja kummastella kauankin aikaa.
Digitaalikamerasta on tullut tuttu vehje; kuvaa ottaessa ihmetellaan kovin; hymyillaan, jos hymyiletaan (muuten tulee hammastyneita ilmeita kuten tassa).



Sunnuntaina vierailimme eraan suomalais/australialaisnaisen luona, jolla oli valtavan iso koira, kolme kanaa seka kultakala. Eden purskahti nauruun koiran naaman nahdessaan ja oli valtavan innostunut katselemaan ja ihastelemaan hassutusta! (harmi vaan kamera unohtui kotiin ). Meilla muillakin oli tosi hauskaa katsella sivusta Edenin reaktioita ja naurua. Aiti ei kuitenkaan antanut koiran olla liian tuttavallinen; oli kuitenkin hieman likainen ja ehka kirppuinenkin. Kanoja oli mukava kummastella ja kalaa hauska seurata sen omassa kulhosaan. Eden osoitti selvasti olevansa elainystavallinen tai ainakin kiinnostunut ja pelkaamaton elainten kanssa.

Lepopaivan viettoa

Tanaan lauantaina meidan koko poppoolla oli aikeissa menna tutustumaan eraaseen kirkkoon, mutta aamutoimet viivastyivat ja huomasimme olevamme myohassa matkalla sinne, niinpa paatimme menna tutustumaan ihanaan, lahella Brisbanen keskustaa olevaan puutarhaan (Botanical Gardens). Paivasta kehkeytyi ihastuttava, kun kaveltiin ja rentouduttiin luonnossa.

Automatkalla Eden popsi porkkana-kurpitsamossonsa ja nukahti kesken maidon juontia. Perille paastya han tieysti herasi vaikka olisi ollutkin aika olla viela unten mailla. Ensimmaista kertaa pitkasta aikaa Eden oli aivan liian ylivasynyt ja oli vaikeuksia nukahtaa. Onneksi rattaiden tyontely ja puutarhassa kuljeskelu auttoi ja nukuttiin kaksikin tuntia.



Taustalla Brisbanen keskustan nakoalaa



Kaksi Kaljupaata (kauas ei ole omena pudonnut puusta...)

Remontti on edistynyt hyvaa tahtia talla viikolla. On ollut paljon pienta hommaa, johon on mennyt paljon aikaa. Alkuviikosta asensimme rannit ja johdimme sadevesiputket sadevesiverkostoon. Lyhensimme myos parvekkeella olevan vanhan raystaan, joka oli tarpeettoman iso nyt kun parvekkeella on uusi katto. Se oli mainio idea kun parveke nayttaa nyt visuaalisesti tilavammalta. Minulla on mennyt myos lahes kaksi paivaa sahkotoihin. Makuuhuoneeseen tulee nelja spottia ja parvekkeelle 4 - 6 (en ole paattanyt viela). Valopiuhaa on tahan mennessa mennyt yli 60 metria. Asensimme samalla myos puutarhaan valot, jotta illallakin olisi parvekkeella tunnelmaa. Valoilla on suuri merkitys tunnelman luontiin.

Tanaan saimme levytettya makuuhuoneen seinat ja katon. Puhdas tasainen pinta on upean nakoinen kun olemme tottuneet katselemaan pelkkia runkorakenteita. Ainoastaan parvekkeen katto jai talla viikolla levyttamatta. Ensi viikolla taas uudella innolla sitten... :)

Arkipaivan aherrusta

Kauha on niin valtavan kiinnostava!


On mukavaa seurata pienta vauvaa silla joka paiva on jotakin uutta ja ihmeellista katseltavaa ja opittavaa. Tanaan oli mieluista puuhaa naplata ja sormeilla pesuratteja (hanen omiaan, ei suinkaan likaisia lattiaratteja kuitenkaan:) istuma-asennossa. Aamulla laitettiin nelja tyynya jokaiseen kulmaan mahdollisen kaatumisen varalle; ei olisi mukavaa kaatua nenalleen. Mutta iltapaivalla onnistui istuminen sangylla hienosti, eika tarvinnut edes tyynyja silla sangylla oli kiva tupsahtaa vaikkapa nenalle ilman suurempaa harmia.

Eilen sattui kylpyammeessa pieni kommellus; jotakin osui (ilmeisesti kumiankan nokka) suoraan simanurkkaan; itkuhan siita seurasi ja tosi punainen seka "nesteinen" silma. Onneksi oli iltavellin vuoro kylvyn jalkeen ja se onneksi lohdutti. Silma naytti paremmalta seuraavana aamuna.




Eden tykkaa olla mielellaan tietokoneen aaressa joko iskan, aidin, ukin tai mummin kanssa; on niin paljon ihailtavaa ja nakemista! Tassa oheisessa kuvassa kirjoitetaan blogia...
nnnnnnn bbbbbb bbbbbbbbbb (tuo oli Edenin nappailema.)

Perhetalkoot

Sunnuntaina remontoimme taloa koko perheen voimin. Samin vanhemmat; Warren ja Kristiina tulivat myos auttamaan. Warren laitteli eristysvilloja makuuhuoneen seiniin ja Kristiina maalasi talon alaosan lautoja seka hoiti Edenia.

Eden oli hassulla tuulella koko paivan ajan; nimittain hyvantuulisena parisytti huulillaan melkeinpa taukoamatta valveillaolon aikana. Tottahan toki kaikki uudet ja vanhatkin temput piti nayttaa isovanhemmille; kuten jalkojen ja kasien heilutteleminen tosi kovaa tahtia, ja nauruun purskahtaminen kun aiti heitteli ruohotuppoa (puutarhaa siistiessa).

Lisaa kuvia

Synttarisankari juhlajuomaa maistamassa




Mummin 55-vuotis juhlaa




Tama paperi on tosi hyvaa!

Talla viikolla ollaan saatu ulkoseinat laudotettua ja peltikatto paalle. On ollut varsin rankka viikko kun olemme Jorman kanssa tyoskennelleet helteisessa auringossa koko viikon. Nyt on kuitenkin helpottunut olo kun rakennus on vihdoin vesitiivis eika tarvitse enaa leikkia pressujen kanssa. Pistamme seiniin ja kattoon eristyksen, joka on melko epatavallista taalla. Suojaamme tosin kuumuudelta mutta eristyksesta on varmasti myos hyotya kylmina talvi oina. Australialaiset ovat tottuneet kesalla hikoilemaan ja talvella palelemaan. Jospa me aloittaisimme uuden trendin :)

Viikossa on ollut myos juhlan tuntua kun meidan molempien aideilla on ollut syntymapaiva talla viikolla. Illat ovat kuluneet julien merkeissa.

Edenin puuhastelua

Talla viikolla tapahtui jalleen uusia ihmeellisia asioita Edenin elamassa. Riisivellin lisaksi Eden sai maistaa ensimmaista kertaa porkkanasosetta; hyvin meni alas, mutta hammastyksen ilme oli melkoinen. Onneksi siihen oli lisatty aidin maitoa, niin ei ollut niin vieraan makuista. Kolmannen paivan porkkanamosson jalkeen lusikointi alkoi sujua jo paljon sutjakkaammin! Perjantai-iltana kokeiltiin paarynariisivellia ennen maitohuikkaa ja sekos vasta maistuikin hyvin nalkaiselle kaverille; suhteellisen iso annos meni alas alta aikayksikon. Sen paatteeksi maistui maito ja nukuttaahan se hyvin ison aterian jalkeen.

Eden on menneen viikon aikana ollut vahan tyytymaton omiin vanhoihin leikkikavereihinsa; nallet ja pupuset eivat ole kiinnostaneet kauan aikaa eika myoskaan viidakkomatolla ole ollut mukava leikkia yksikseen. Muutenkin selalla tai mahalla loikoilu harmittaa; taytyisi seista tai ainakin istua. Istumista on harjoiteltu tyynyjen tukiessa joka puolelta; hyvin se sujuukin, vaikka helposti sita viela pyllahdetaan sivulle kun sivulle. Aidin leikkeihin on ollut myos pakko paasta; kuten seurata tiskaamista, leipomista ja maalaamista. Oman kauhan kadessa piteleminen oli vallan hauskaa ja varsinkin sita suussa imeminen.
Niin sanottujen tavallisten tavaroiden kuten tuttipullo, myslipatukan kolmivarinen rapiseva kuori ja korkit ovat mieluisia esineita ja paljon mielenkiintoisempia kuin omat tutun tylsat lelut.

Keskiviikkona mentiin naisten kesken kampaamoon; mummi sai uuden hiustyylin. Siella oli mukava seurata kampaajien tyota ja ihmisia tietysti.

5 kk!!!

Torstaina tuli tayteen Edenilla kokonaiset 5 kk; sen kunniaksi olemme aloittaneet riisivellin syomisen lounasaikaan seka illalla ennen nukkumaanmenoa. Hyvin on alkuaskeleet alkaneet; tosin vellia saattaa loytya leuasta ja ties mista, mutta ei se menoa haittaa. Eraana aamuna aiti oli syomassa nektariinia ja Eden halusi myos osansa mehukkaasta hedelmasta; silmat loistaen maistettiin, tyytyvaisena suupielia maiskutellen.




Launantaina oli taas menopaiva; aamulla kirkkoon ja iltapaivalla ystavien luokse kylailemaan. Lapsen suusta kuulee aina totuuden; se oli todistettavissa kylaillessa ollessa. Olin nimittain lypsamassa muutaman maitotilkan Edenille ja ystavaperheen 4-vuotias vaaleahiuksinen Abby-tyttonen sattui paikanpaalle. Han katseli kummastuneena tovin ja kysyi sitten minulta etta miksi ihmeessa sun taytyy tehda tuota itsellesi? (Naytti varmaan kummalliselta...) Yritin siina sitten selitella etta Eden juo maitoa ja joskus pullosta on helpompi syottaa. Ei tainnut kuitenkaan ymmartaa. Jaksoi kuitenkin seurata vieresta koko loppusyoton ajan.

Runko pystyssa

Saimme eilen talon runkotyot valmiiksi. Mukava saavutus. Tanaan tuli rakennetarkastaja tarkistamaan poikien saavutusta. Vakavan oloinen mies oli eika paljon puhunut (outoa taalla). Jannitti vahan meneeko rakenteet lapi tarkastuksen kun olin hieman soveltanut insinooripiirustuksia mutta ei han siita tuntunut valittavan. Saimme onneksi luvan jatkaa. Pari ristitukea han viela vaati asennettavan, muuten kaikki oli niin kuin pitikin.

Lahdimme eilen Jorman kanssa juhlimaan harjakaisia Brisbanen jokavuotiseen autonayttelyyn. Siella saimme kuolata toinen toistaan hienompaa autoa. Naiset eivat lahteneet jostain syysta mukaan :) Ehka mielenkiintoisin auto oli paikallisvalmisteinen Holden (paikallinen Opel), joka oli toteutettu 50-luvun tyyliin mutta taynna nykyteknologiaa. Konepellin alle oli pistetty viela Holdenin makea uusi 6-litrainen V8. Auto tehtiin alunperin vain huvin vuoksi mutta nyt harkitsevat sen tuottamista USA:n markkinoille kun on ollut sen verran kiinnostusta.

Pallon paalla on kiva leikkia

Aidilla on paljon tiskia

Heli, Milla seka Netta

Vierailulla Kaisan ja Markuksen luonna

Tanaan tapahtui ihmeita Edenin elaman kulussa; han maistoi ensimmaista kertaa oikeata ruokaa oikealla lusikalla. Kokeilimme riisivellia, mika maistui jotenkin hassulta...kai sita tuli nielaistuakin hiukan samalla. Ilmeet olivat melkoisia; kuvat kertovat tuhat sanaa...
Eden on nyt viiden kuukauden ikainen ja ajattelimme etta olisi kaiketi aika aloittaa kiinteamman ruuan tutustuttamiseen. Muutenkin tuntuu silta, etta han on aika nalkainen ja tarvitsee lisaravintoa. Tottahan siihen menee aikaa totuttelussa ja uuden taitolajin harjoittamisessa.

Viikonloppu vierahti mukavasti ystavien luona vieraillessa. Remonttityot eivat edistyneet silla satoi kaatamalla ja joka paikka oli tosi markaa. Kavimme lauantaina tervehtimassa ystaviamme Kaisaa, Markusta, Saaraa seka Leenaa ja Juhaa Glasshouse vuorien lahella. Leena ja Juha ovat taalla viimeista viikkoa ennen kotiin paluuta Suomeen huomenna.

Sunnuntaina vierailimme Aaro ja Esteri Kallion luona Caloundrassa, jossa tapasimme Suomesta vierailulla olevan ystavamme Heli Laitisen seka hanen hauskat lapsensa, Millan, Artun seka Netan. Poikkesimme samalla myos Samin isovanhempien luona. Edenilla loytyi joka paikassa ihailijoita ja sylissa pitajia. Naurua ja riemunkiljahduksia riitti.

Sateen ropinaa

Sade on talla viikolla hidastanut meidan rakennustoita. On satanut lahes joka paiva yltyen loppuviikkoa kohti. Toisaalta on ollut mukavaa tehda toita vahan viileammassa mutta olisi voinnut olla satamatta siihen asti kunnes saamme katon uuden lattian paalle. Olemme pystyneet lattiaa suojaamaan suurimmilta vahingoilta pressujen avulla eika onneksi mitaan pysyvaa vauriota nayta olevan. Kavin eilen ostamassa 9 x 9 metrisen pressun, joka Jorman kanssa viriteltiin valiaikaisten rakenteiden varaan. Ihan tarpeen tuli koska taas viime yona tuli vetta kaatamalla.

Sateesta huolimatta saimme kuitenkin kaikki kantavat tolpat asennettua seka pari seinarunkoa. Ensi viikkoon jaa vain kahden kantavan palkin asentaminen seka kattorakenteet.

Maalaushommissa aidin apulaisena

Viime yo jai hieman lyhyeen Edenin unien suhteen. Tavalliseen tapaan iltamaito syotiin kymmenisen maissa, mutta sen jalkeen Nukku-Matti ei sirotellutkaan unihiekkaa; vasta yhdentoista maissa paastiin takaisin unten maille. Aamulla puolestaan Eden herasi jo viiden jalkeen; oli kuitenkin aurinkoisella tuulella ja jaksoi leikkia nallen ja elefantin kanssa kunnes oli aika aamiaiselle.
Tanaan Eden paasi auttamaan aitia maalaushommissa; han on aloittanut talon alaosan puiden maalaamista valkoisella maalilla. Eden viihtyi hyvin kantolaukussa, melkein jopa nukahti siihen (niin rankkaa oli maalaaminen). Olipa mukava katsella siveltimen vetoa ja kuunnella linnunlaulua! Onneksi ei aurinko polttanut kuumasti; itse asiassa oli jopa viileata (+27C)...ja sateista.